Speyburn 10, Highland single malt

Tislaamo

Speyburn on alunperin vuonna 1897 perustettu tislaamo, jonka perustanut John Hopkins omisti silloin myös Tobermoryn.

Historiansa aikana Speyburn on myyty eteenpäin 1916 (ostajana Distillers Company Ltd) ja myöhemmin 1992 Inver House Distillersille, joka yhäkin pitää tislaamoa omistuksessaan.

Inver Housen omistukseen kuuluvat myös Pulteney, Balblair, Knockdhu ja Balmenach.

Speyburnin tislaamo on ollut suljettuna monien muiden tislaamojen tapaan sota-aikaan 1939-1947, jolloin paikka toimi Skottiarmeijan tykistön majapaikkana.

(lähde: Speyburn.com, sekä interbevgroup.com)

Valinta

Speyburn on hiukan hämmentävä nimi, sillä ensiajatuksen perusteella itsekin muistelin että kyseessä on ehta Speyside viski, mutta kyse on kuitenkin ylämaalaisesta. Joskin tuotteessa käytetään Speysidelta tuotua lähdevettä. Speyburn viittaa myös ainakin omassa mielessäni savuisempaan makuun, mutta missään nimessä kyse ei ole savuisesta viskistä.

Valitsin Speyburnin hyllystä yksinkertaisesti siksi, että haussa oli kohtuuhintainen, ns. ”arkiviski”, jossa olisi jonkinasteista savuisuutta. Hintaahan Speyburnin kymppivuotiaalla oli paikallisalkossa noin nelisenkymmentä euroa, eli halvemmista single malteista on kuitenkin kyse.

Speyburn oli itselleni hämärästi tuttu, sillä muistelin sitä joskus kyllä maistaneeni ja mielikuvani oli, että pidin siitä. Näin ollen päätin varmistaa asian.

Highland viskit eivät ole itselleni kauhean tuttuja, vaikka jokunen niitäkin on tullut maisteltua. Pääasiassahan kiinnostukseni pyörii Islay ja Speyside -puolen tuotteissa, joten Highland oli yksi valintaani vaikuttavista tekijöistä.

Viski Itse

Speyburnin oma kuvaus tuotteesta on seuraavanlainen (englanniksi):

Nose: fresh, clean and aromatic with rich lemony fruitiness.

Colour: Pale gold with amber highlights

Taste: Medium-bodied with delicate, fruity character with hints of toffee and butterschotch. A sweet long lasting finish.

Kuulostaa aika perinteisenkaltaiselta viskikuvaukselta. Alkon kuvaus taisi olla hyvin samanlainen, mutta sisälsi myös huomioni kiinnittäneen huomion hennosta savuisuudesta.

Oma kokemukseni:

Väri: Meripihka, punertava

Haju: voimakas, kermatoffee, pieni savuisuuden lupaus, sherrymäinen

Maku: hiukan sitruunainen, hedelmäinen, hunajainen, mieto savu, aavistuksen kermainen, palanut

Jälkimaku: pitkä, ensimakua savuisempi, makean hunajainen

Huolimatta voimakkaasta alkoholin läsnäolosta, on Speyburn erittäin helppoa juotavaa. Omaan makuuni ehkä jopa hiukan turhankin vaatimatonta. Alkoholin voimakkuus on melkein cask strenght -viskien tasoa, vaikka kyseessä ei ole voimakasalkoholinen viski. Speyburnissa on jotain hivenen irlantilaisviskimäistä, mutta näille tyypillinen kitkeryys loistaa kyllä poissaolollaan.

Pari tippaa vettä avaa kyllä makuja paremmin esiin. Esimerkiksi hedelmäisyyttä joutuu jonkin verran hakemaan, mutta veden kanssa se kyllä avautuu esille. Savuisuus on mukavan häilyvä taustamaku, joka nousee jälkimaussa hiljalleen päällimmäiseksi. Hunajaisuus pitäytyy makuhermoissa varmaan pisimpään, ja antaa täten kuvan hyvinkin makeasta viskistä

Väittäisin, että pari vuotta lisää tynnyrissä, ja Speyburn olisi kyllä erittäin hyvä viski. Nyt se selkeästi jää alle useimpien 12 vuotiaiden, jotka painivat enemmän tai vähemmän samassa hintaluokassa. Kuitenkaan en sano tätä missään nimessä ylihintaiseksi tuotteeksi, vaan suosittelen kyllä lämpimästi -etenkin jos voimakas savu ei ole sinun juttusi. Tämä on myös sellainen viski, jonka avulla on helppo opastaa ystäviä viskien maailmaan.

Hinta-laatusuhde huomioiden, kyseessä on maino illanistujaisviski.






-Tommi